SIIPISURFFAUKSEN HAASTEET JA HARMITUKSET
Seuraavaan on kerätty asioita, jotka kaikki siipisurffaajat joutuvat kokemaan ja ratkaisemaan tavalla tai toisella.
Ennakkosuunnittelu vaikeaa
Vaikka siipisurffaus on mahdollista hyvin kevyessä tuulessa, tuulta pitää kuitenkin olla ja mieluummin paljon kuin vähän. Joka päivä ei tuule. Sääennustukset antavat vihiä kelipäivistä noin viikon päähän. Tämän takia aktiiviharrastaja kykenee huonosti sopimaan menoistaan sitovasti kovinkaan pitkälle. Tämä on läheisille ikävää, kuten myös surffarille itselleen – ei ole rentouttavaa olla vesillä, jos omatunto sanoo, että pitäisi olla muualla. Toisaalta tuulisena päivänä on vaikea keskittyä mihinkään muuhun ja pitää katse pois puiden latvoista tai olla räpläämättä sää appeja ja surffiryhmän kuulumisia.
Siipi ei ole puhkeamaton
Purjelautailussa katapultissa rei-itetyllä purjeella ajelee vielä varsin mallikkaasti rantaan, mutta tyhjentyneellä käsisiivellä ei lennetä eikä surffata vesiltä pois millään tavalla. Vaihtoehdoksi jää laudanpäältä käsin melominen.
Siipi voi vuotaa salakavalasti vähitellen pienestä reiästä tai venttiilistä niin, että jossakin kohtaa jäykkyys ei riitä enää nostamaan lautaa ilmaan. Tämän takia rantaan onkin hakeuduttava heti, jos huomaa siiven jäykkyydessä muutosta. Asian voi varmistaa aukaisemalla etu- ja keskipalkin välisen sulkuventtiilin. Jos kuuluu pihahdus, jompi kumpi palkeista vuotaa.
Siipi voi myös räjähtää päälle kaaduttaessa tai esimerkiksi ompeleen pettäessä. Uusiakin siipiä on räjähtänyt ilman erityistä syytä valmistusvirheen tai huonon suunnittelun takia. Siipeä hankkiessa kannattaakin kysellä ja googlettaa käyttökokemuksia. Uusimmat innovaatiot eivät ole aina olleet niitä kestävimpiä.
Vaikka siiven puhkeaminen on harvinaista, sen mahdollisuus pitää tiedostaa. Tämä tarkoittaa, että lämpimällä pukeutumisella varadutaan olemaan vesillä pidempään mitä ajateltu. Spotti tai reitti on suunniteltu niin, ettei ulapalle ajauduta merivirtojen tai off shore tuulen mukana. Surffataan sellaisella etäisyydellä rannasta, että jaksetaan välinerikon sattuessa palata käsin melomalla takaisin. Autossa on hyvä pitää mukana pientä jatkettavaa melaa, jonka voi tarvittaessa viedä hätään joutuneelle. Varsinkin yksin surffatessa kännykän pitäminen vesillä mukana on harkitsemisen arvoista.
Laji on helposti addiktoiva
Tämä pätee kaikkiin surffilajeihin. Luonnonvoimien kesyttäminen tai ainakin yhteistyön tekeminen on koukuttavaa. Lajin oppiminen ei ole itsestäänselvyys ja siten kehittyminen ja edistyminen tuo erityistä mielihyvää.
Foilille nouseminen ja aallokon päällä lentäminen on erikoista ja siihen on vaikea kyllästyä. Tuulisten päivien rajallinen määrä Suomessa vielä varmistaa sen, että vesille ei pääse kyllästymiseen asti. Jokaisen kerran jälkeen jää helposti kipinä elämään siitä, mitä osa-aluetta voisi seuraavaksi kehittää.
Tyynien päivien vaarallinen ajanviete onkin seuraavien välinehankintojen pohdiskelu. Olisiko jo aika pienemmälle foilille, kevyen kelin suuri käsisiipikin olisi hyvä hankkia ja toisaalta kovimmassakin myrskyssä pitäisi päästä vesille. Vaikka teoriassa siipisurffauksessa tarvitsee kohtuullisen vähän kalustoa, on lajiin helppo tuhlata paljon rahaa. Ei ole tavatonta, että parissa vuodessa on ostettu viisi lautaa, vähintään saman verran erilaisia foilin siipiä ja käsisiipiäkin löytyy varalle asti. Asiaa ei helpota se, että osa valmistajista julkaisee uusia malleja parikin kertaa vuodessa.
Siiven kanssa pitää olla tarkkana rannalla
Siipeen tulevat viillot ja naarmut syntyvät yleensä rannalla. Kun siipi on pumpattu ja lauta valmiina, siirrytään vaihtamaan märkäpukua. Siipi on yleensä sidottu kiinni lautaan karkuremmistä. Jos tuulen suunta ja voimakkuus pysyvät samana, välineet säilyvät itsekseen hyvin. Useinmiten rannalla on kuitenkin pyörteitä ja tuuli voi puhaltaa vastakkaisesta suunnasta, jolloin siipi kääntyy laudan ja foilin päälle. Foilin terävät särmät viiltävät helposti siiven kankaaseen viiltoja. Varsinkin jos foililla on törmätty kiviin, jää reunoihin rösöjä, jotka rikkovat kankaan pienestäkin kosketuksesta. Pahimmat rösöt kannattaa pyyhkäistä säännöllisesti pois hieomapaperilla.
Kuvatun kaltaisen tilanteen estämiseksi kohtuullisen suojaisassa paikassa voi siiven kääntää väärin päin ja asettaa lauta siiven päälle siiven sisälle.
Karkuremmit
Siiven lipeäminen kädestä on erittäin todennäköistä ja näin tapahtuukin käytännössä lähes jokaisella surffikerralla. Tämän takia siivessä on ehdottomasti käytettävä karkuremmiä (eng. leash). Mikäli näin ei tee, tuuli vie karanneen siiven välittömästi mennessään.
Kaaduttaessa wingsurf-lauta on erittäin sukkela karkaamaan aaltojen mukana. Kokenut harrastaja voi saavuttaa laudan itseään siivellä vedättäen body drag -tyyppisesti, mutta kaikissa olosuhteissa sekään ei ole mahdollista. Tämän takia tavallisen harrastajan on järkevää aina käyttää karkuremmiä myös laudassa.
Siiven karkuremmin voi kiinnittää ranteeseen ja vastaavasti laudan jalkaan. Molemmat voi kiinnittää myös vyötäisille. Yhtä kaikki – olivatpa ne kiinni missä tahansa, aiheuttavat remmit sekaannusta ja sotkuja varsinkin aloittelijalle. Löytyy lukuisia tapoja sotkeutua karkuremmeihin laudalle noustessa, lentoon lähdössä, jiipeissä tai vaikka kaverin kanssa jutellessa.
Onneksi on kuitenkin lohduttavaa tietää, että taitojen karttuessa, remmejä ei juurikaan enää huomaa ja laudalle nousut sekä jiipit menevät rutiinilla. Kaatuessa remmeistä on vain hyötyä, koska parilla nykäisyllä välineet palaavat suoraan nenän alle ja matka jatkuu tuossa tuokiossa.
VUOKRAUS
Oletko aloittelija tai pohtimassa seuraavia välinehankintoja?
Aloittelija tarvitsee alkuun suuren laudan ja foilin. Jos osaat foilata jo purjelaudalla tai sinulla on kokemusta muista surffilajeista, saatat tarvita isompia välineitä vain muutamia kertoja. Vuokraaminen voi olla hyvä vaihtoehto.
Surffaus / foilaus on vauhdikkaampaa pienillä foileilla ja laudoilla. Pohditko kuinka pienellä etusiivellä pystyt lentämään tai millä tavalla erilaiset stabit vaikuttavat foilin käyttäytymiseen. Meiltä löytyy myös esimerkiksi alle 1000cm2 ha-etusiipiä.
